Tästä on jo muutama vuosi aikaa ja tapahtui aikaa ennen minua. Siis minua Pekan (tänään olkoon näin) elämässä. Pekka halusi ostaa uudet silmälasit. Pekka lompsi Rovaniemen Instrumentariumiin ja katseli silmälasitarjontaa. Nyrpeän näköinen naismyyjä lähestyi Pekkaa, mutta ei sanonut mitään. Pekka kysyi myyjältä neuvoa kehysten katseluun. Instrumentariumin täti sanoi hyvin myyjälle epätodennäköisellä äänensävyllä ja kasvojen ilmeellä; "Ei sinulla ole näihin laseihin varaa. Kokeile jotakin muuta liikettä."
Minusta on hyvin mielenkiintoista, että ihminen joka on palkattu myymään silmälaseja Instrumentariumiin, ei halua myydä Instrumentariumin silmälaseja, vaan kehottaa tutustumaan kilpailevien liikkeiden tarjontaan. Sillä kertaa Pekan rahat menivät tosiaan toiseen liikkeeseen. Instrumentarium siellä kuitenkin edelleen nököttää Revontuli-ostoskeskuksen liiketiloissa. Kai heillä menee sitten niin hyvin, että myyjä voi antaa oman persoonansa puhjeta kukkaan ja valita asiakkaat oman mielensä mukaan.
Olen kuullut vuosien varrella monia tällaisia tapauksia, joissa yrittäjillä on mennyt niin hyvin, että on voinut jättää myymättä ei niin suomalaisen näköisille asiakkaille. Tätä tapahtuu paljon varsinkin baaritiskeillä. Noh, onhan se hyvä, että asiakaspalvelijoilla on röntgenkatse. Silloin näkee jo etukäteen asiakkaan lompakon ja voi päätellä siitä kannattaako vaivautua tekemään töitään. Ei mulla muuta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti