Sekundamiehen sekundanainen

Olen sekundanainen. Olen varmaankin tosi lihava tai jollakin muulla tavalla epämiellyttävän näköinen. Olen tosi ärsyttävä tai sitten vaan ihan tyhmä. Pakkohan minussa on jotain vikaa olla, kun en ole suomalaiselle miehelle kelvannut. Joskus viime vuonna vielä luin netin pimppipippelipalstoilla keskusteluja aiheesta "mitä ajattelet mamun kanssa seurustelevasta?" No tuossa yllä on se yleismielikuva, joka sieltä nousee selkeästi. Nyt, kun asiaa ajattelen, mietin miksi ihmeessä edes lueskelin tuommoista myöhäisillan liirumlaarumia. Luulenpa, että usein pienet ja vähän isommatkin yksinäiset pojat käyvät siellä katkeruuksissaan kirjoittelemassa liioiteltuja solvauksia minunkaltaisilleni rumille horoille. Naiset, kun harvoin lämpenevät muijittelulle ja randomeista perseen puristeluista niin pakkohan se kateus on purkaa netissä huuteluun.

Kyllä minun on tullut testattua myös millaista on seurustella suomalaisen kanssa. Kolme vuotta meni ja lukio. Oli aika helvetin ahdistavaa aikaa. Hän oli ensimmäinen joka kehui minua kauniiksi ja epävarmana teininä menin siihen lankaan. Ensimmäinen vuosi oli ihan ok ja sitten alkoikin tästä ihanasta suomalaismiehestä kuoriutua narsistin ominaisuudet esiin. Loput vuodet siitä suhteesta vietinkin sitten miettien, kuinka hänestä pääsee eroon ilman, ettei hän tapa itseään, minua tai ketään muutakaan. Eihän se tietenkään niin mene, että kaikki suomalaiset miehet ovat narsisteja tai kusipäitä. En minä sellaisia väitä. Minulle nyt sattui ensimmäisenä tällainen murskamies. Ensimmäiset kaksi vuotta tuon suhteen päättymisestä keräilin minuuteni palasia takaisin ja nautiskelin sinkkuuden ihanuudesta. Silloin torjuin aikalailla kaikki muijittelut ja muut hienot kosiomenot, joita suomipojilla oli tarjota.

Ensimmäisestä suhteesta toivuttuani minulle oli kehittynyt tarkka korva paskan puhumiselle. En antanut hyppyyttää itseäni enää miten tahansa. Tunnistan melkoisen hyvin miehen puheista, milloin hänellä on römpsä ainoana kiintopisteenä ja must say people, se on aika usein. Näitä pimpinmetsästäjiä kohtasin ennen nykyistä miestäni monenmoista. Muutaman deittailun tulos oli pakit sillä perusteella, että joltakulta toiselta irtosi, kun minulta ei. Ja nyt ennen, kuin joku sieltä huutaa, että "ruma muija kuvittelee olevansa vetävä" niin kerron sinulle; en kuvittele. En ole ruma, mutten mikään miesten unelmakaan. Uskallan sanoa olevani hyvä ihminen ja tahdon aina uskoa jokaisesta hyvää. Yritän olla tuomitsematta ihmisiä liian hätäisesti. Siihen en ota kantaa, että mikä minussa sitten puoleensa vetää. Itsekunnioitusta on kuitenkin hyvä pitää yllä, olkoon sitten minkä näköinen tahansa.

Kaksi vuotta kuuntelin ja katselin näitä pinippipoikia, "kaunopuheisia" suomalaisia ja yksi ulkomaalainen. Olin asunut Rovaniemellä parisen viikkoa, kun lähdin kaverini yliopistopippaloihin paikalliseen teinihelvettiin Dorikseen. Sielläkin alkuillasta suostuin tanssiin erään miehen kanssa ja puoli minuuttia ehdin siellä hänen kanssaan heilua, kun pyllystä kouraisi. Jätin ukkelin tanssialattialle seisomaan. Olisikohan ollut tunnin parin päästä, kun kävelin tanssilattian poikki kaverini perässä. Katseeni kohtasi erään toisen miehen kanssa. En pysähtynyt vaan jatkoin matkaani, mutta pitkälle en päässyt  sillä hän tarttui hanakasti käteeni ja veti minut takaisin luokseen. Nyt olen asunut yhdessä tuon miehen kanssa puolitoista vuotta.

Tapa jolla hän puhutteli ja kohteli minua alusta alkaen oli ihan erilainen johon olin aikaisemmin tottunut. Hän halusi aidosti tutustua minuun. Hän kuunteli minua ja muisti vielä mitä olin hänelle kertonut. Hän pyysi anteeksi asioita, joista ei ollut edes syytä pyytää anteeksi. Hän oli äärimmäisen kohtelias. Ainoa asia, josta hän vältti puhumasta oli hänen kotimaansa. Luulin vielä kaksi kuukautta seurusteltuamme, että Ilkka (leikitään, että mieheni on Ilkka ;)) on Djiboutista, kun hän on oikeasti somali. Suomessa ollessaan hän on oppinut, että kertomalla Somaliasta leimaudut suoraan köyhäksi, tyhmäksi, rikolliseksi ja pummiksi... me suomalaiset, kun täällä päät pakkasesta jäässä olemme vain päättäneet nin ottamatta asiasta sen kummemmin selvää. No nyt tulee se suurin news flash: ihan samanlaista elämää ihmiset siellä päiväntasaajalla elävät kuin mekin täällä, joten sinun ei tarvitse huokailla ja voivotella säälivästi jos joku joskus sinulle kertoo olevansa kotoisin Afrikasta. Kyllä siellä käydään koulua, lukiota ja yliopistoa. Ihmisillä on siellä puhelimet, autot ja televisiot. Yleiseen suomalaiseen ajattelutapaan tottuneena Ilkka kuitenkin varoi kertomasta myös minulle kansalaisuuttaan, etten vain nauraisi ja lähtisi heti pois.

Hämmästyn aina suuresti miten paljon se suomalaisia miehiä harmittaa, kun minä tummaihoisen mieheni kanssa julkisilla paikoilla kuljen. Samanlaista närkästystä he eivät kuitenkaan osoita puhtaasti suomalaisen pariskunnan nähdessään. Olen saanut esimerkiksi klubeilla tutustua ihan uudenlaiseen tanssimuuviin nimeltään kaasutus. Kun mies näkee tummaihoisen miehen tanssimassa vaalean tytön kanssa, hän hivuttautuu tanssimaan tumman miehen viereen, vapauttaa suolikaasunsa hänen viereensä ja poistuu myhäillen. Näin hän varmistaa, että jokainen paikalla oleva varmasti luulee, että likainen neekerihän se tietysti siinä haisee. Monta kertaa olen ihan omilla korvillani kuullut niitä töräyksiä ja nähnyt sen omahyväisen katseen tämän hyökkäyksen onnistuessa. Sitten en tietenkään ole vaivautunut laskemaan niitä ivallisia tuijotuksia ja naurahduksia kaduilla ja kaupoissa.

Tällainen on suurin piirtein vallitseva ilmapiiri tummavalkoisia pariskuntia kohtaan nykyajan Suomessa ja me voimme hyvät ihmiset tähän vaikuttaa suuresti. Sen sijaan, että purat suuttumusta ja turhaumiasi viattomaan maahanmuuttajaan voisit tehdä retken itseesi. Mieti millä tavalla sinä suomalainen mies naista kohtelet ja kunnioitat? Ja sinä suomalainen nainen, mieti millainen maailma sinulle aukeaa, kun päästät irti  ennakkoluuloistasi? Ottakaa tilausuudesta vaarin ja tutustukaapa huviksenne maahanmuuttajaan. Heillä voi olla hienoja tarinoita kerrottavanaan ja näet, ettei hän sen kummempi ole kuin sinäkään. Se, että minä tai joku muu on valinnut kumppanikseen maahanmuuttajan ei ole sinulta pois. Olen ihan onnellinen. Sinun ei tarvitse olla minusta huolissasi. Ilkka ei aio muurata minua savimajan seinään. Hän kunnioittaa minua enemmän ja kohtelee kauniimmin kuin yksikään suomalainen mies koskaan ennen. Tällaisella yleisellä katsannolla täällä aloitan ja seuraavassa jaksossa pureudummekin sitten vähän uskontojuttuihin.

Joidenkin mielestä varmaan katkera ämmä täällä vaan huutelee, kun ei ole suomalaiselle kelvannut. Sille tosiasialle kukaan ei kuitenkaan voi mitään, että olen ensimmäistä kertaa ihan aikusten oikeesti rakastunut. Tehköön se sitten minusta sekundanaisen, mutta ainakin minua kohdellaan, kuin tasavertaista ihmistä.